Lomat on lomailtu ja nyt jaksaa painaa joululomaan asti ilman sen kummempia taukoja! Kannattaako se kuitenkaan?

Jos koko ajan on kiire ja täytyy jatkuvasti suorittaa, eikä aikaa jää mukavalle tekemiselle, palautuminen on Maikin mukaan huonoa. Itselle mieleinen tekeminen purkaa stressiä etenkin kiireputkessa. Mukavaa tekemistä tulisi olla edes hetki ihan päivittäin.

Palauttavasta tekemisestä pitää tulla hyvä olo. Joku innostuu niin sanotun flown virratessa niin, ettei oikein muistaisi syödä tai juoda. Syömättä tai juomatta ei tietenkään kannata olla, mutta perustarpeiden unohtuminen kertoo hyvin tekemisen mielekkyydestä!

Jos on vaikeuksia löytää aikaa kivalle tekemiselle, sen voi laittaa kalenteriin, kuten minkä tahansa muun tärkeän asian. Kalenteriin voi jättää tyhjää tilaa tehdä ihan mitä huvittaa, tai buukata sinne jotain energiaa antavia harrastuksia. Palauttavan kategorian harrastukset eivät kuitenkaan saisi tuntua pakolta. Jos siis ehdit jo ilmoittautua kansalaisopiston saksan kertauskurssille ja et ihan oikeasti ole siitä niin valtavan innoissasi, älä kuittaa työpäivän jälkeistä rentoutumisaikaa pelkästään tällä harrastuksella.

 

Vapaahetkinä ei tarvitse suorittaa

Maikki antoi hyvän esimerkiksi suomalaisille melko tyypillisestä pitäisi-ajattelutavasta. Suomessa aurinkoisena päivänä saattaa tuntua velvollisuudelta mennä ulos nauttimaan ulkoilmasta. Entä jos väsyttää ja haluaa vain maata sohvalla pimeässä verhot kiinni? Se on ihan ok! Ei tarvitse väenvängällä mennä ulos, vaikka ”pitäisi”.

Toinen Maikin esimerkki oli opiskeluelämästä: hän ei antanut itselleen lupaa lukea romaaneja, koska jos olisi aikaa lukea romaaneja, pitäisi olla aikaa lukea myös tenttikirjoja. Lopulta kävi niin, ettei Maikki lukenut hetkeen mitään! Hänen piti antaa itselleen lupa lukea romaaneja, sillä niiden lukeminen on aivan eri asia, kuin kuormittavien tenttikirjojen.

Joskus tekee vain mieli mennä metsään kävelylle.

Itselleni on käynyt sama ilmiö niin kirjojen kuin joskus liikunnankin parissa. Päässä takoi ajatus, että pitäisi mennä salille, vaikka oikeasti teki mieli kävelylle luontoon ja joskus jäädä katsomaan elokuvaa epäergonomiseen asentoon sängynnurkkaan. Jos sitten päädyin jompaankumpaan jälkimmäisistä vaihtoehdoista, tunsin siitä vähän huonoa omaatuntoa. Toki välillä on hyvä patistaa itseään vaikkapa sinne kuntosalille, mutta jättää silti tilaa antaa itsensä toisinaan myös lojua tai tehdä juuri sitä mitä huvittaa!

 


Leave a Reply

Your email address will not be published.