Herkutteletko syyllistyen vai aivan aidosti herkustasi nauttien?

Muistelepa edellistä kertaa, kun söit jotain niin sanottua suolaista mättöä tai makeaa herkkua. Miltä se tuntui? Tuliko jotain automaattisia ajatuksia ja tunteita? Aloitko moittia ja syyllistää itseäsi vai keskityitkö ruuasta nauttimiseen?

Tosi asiassahan jokaisen ruokavalioon mahtuu ihan varmasti herkutteluhetkiä hyvällä omatunnolla, ilman että lihoo välittömästi tai maailma tuhoutuu.

Eroon makeanhimosta Maikki marjaniemi
Tunnetko syyllisyyttä herkuttelusta?

Syyllisyys on siitä jännä tunne, että monesti se tulee kutsumatta, ja ehkä sen ajatellaan helpottavan parempia valintoja myöhemmin.

Oikeasti syyllisyys harvoin auttaa parantamaan elämäntapoja, vaan päinvastoin se usein ajaan “no v*tut” -ajattelutapaan, jolloin ahdetaan herkkuja kaksin käsin naamaan, kun kerran repsahduksen tielle on lähdetty.

Tai sitten pysytään itseruoskinnan mielentilassa ja podetaan huonoa omaatuntoa pitkään syömisen jälkeenkin.

Rakentavaa? Ei. Henkisesti kuluttavaa? Kyllä.

Mitä jos nautinnollinen syöminen olisikin sallittua?

Mitä jos ruokavaliossasi olisikin KAIKKI sallittua, ihan aidosti? Villiintyisitkö ahmimaan karkkivuoria ja lihapiirakoita? Voi olla (aluksi) niinkin, mutta aika yleinen reaktio onkin se, että herkkumäärät kohtuullistuvat ja syömisestä tulee nautinnollisempaa.

Kun sallii itsensä oikeasti nauttia ruuasta, maistella rauhassa makuja ja tunnustella sen tekstuureita, vähempi määrä riittää, kehon oman kylläisyysviestit toimivat paremmin ja kiellettyjen hedelmien vetovoima vähenee.    

En toki voi sanoa, mikä on juuri sinulle hyvä ja oikea tapa syödä, mutta jospa tämä antaisi ajattelun aihetta. Kumpaan videon herkuttelijatyyppiin voit samaistua?

Kevyempi kesä: nauti kesästä ilman lisäkiloja

Oletko kyllästynyt potemaan syyllisyyttä nautinnosta, olemisesta ja löhöämisestä kesällä ja sitten syksyllä taas aloittamaan “uuden elämän”. Olisiko tänä kesänä viimein aika kehdata nauttia kesästä niin kuin itse haluat, lihomatta?

Mitäpä jos opettelisit samaan aikaan nauttimaan kesästä että elämään terveellisesti, ja oppisit rentouttamaan sisäistä piiskuriasi ja kohtelisit itseäsi yhtä lempeästi kuin läheisiäsi.

Haluatko lopettaa lomalihomisen ja syksydieettaamisen kierteen? 

Tunnistatko itsesi näistä asioista:

  • Haluat välttää kesäkilojen kertymisen
  • Haluat ylläpitää tai parantaa kuntoasi treenaten salilla, kotona tai pihalla
  • Haluat omaksua rennon ja morkkiksettoman tavan herkutella
  • Haluat oppia grillaamaan herkullisesti ja terveellisesti – makkaroita unohtamatta
  • Haluat kehdata pukea päälle uikkarit ja mennä rannalle nauttimaan auringosta – et häpeilemään omia muotojasi

Jos joku näistä kolahti, tule tutustumaan Kevyempi kesä -valmennukseen.

Kun tulet mukaan nyt, säästät 50 € valmennuksen hinnassa. Kampanja umpeutuu sunnuntaina 16.6. joten toimi nopeasti.

>> Klikkaa tästä ja lue lisää Kevyempi kesä -valmennuksesta


    2 replies to "Minkälainen herkuttelija olet?"

    • kelleri

      Tämäkin on kyllä asia, joka vaihtelee vähän ihmisestä riippuen. Itse olen valitettavasti joutunut hyväksymään, että minulla suhde sokeriin, etenkin karkkeihin sekä joihinkin oikein supermakeisiin pulliin (Rainbow’n suklaahippukakku on pahin ikinä), on aika lailla samaa luokkaa kuin alkoholistilla on suhde alkoholiin. Elämä on vain kerta kaikkiaan laadultaan parempaa kun on ilman, koska niin kauan kun antaa itselleen luvan ottaa silloin tällöin vähän, ennemmin tai myöhemmin se kontrolli vain pettää, ja se pettää ihan järkyttävän pahasti sitten kun se pettää.

      Se alkaa aina ihan järkevänä herkutteluna; ensin ollaan pitkän aikaa sillä linjalla että syödään silloin tällöin ja just tällä ajatuksella että nautitaan sitten kun nautitaan. Mutta ongelma on siinä, että yksin asuessa ei ole ketään kyseenalaistamassa sitä, kun se herkuttelukertojen määrä viikossa alkaa kasvaa. Yhtenä päivänä ostaa yhden suklaapatukan. Ja no, kun se oli eilenkin niin hyvää ja ostaa vain sen yhden, niin eihän se ole paha jos ostan sen tänäänkin. Ja huomenna sama juttu. Ja sitten voidaankin mennä pitkän aikaa niin, että herkuttelu on jokapäiväistä, mutta se on kuitenkin vaan se yksi pieni suklaapatukka per päivä, joten tilanne ei ole vielä ihan hirveän paha. Kunnes joku päivä se onkin sitten kaksi. Ja sitten se on seuraavanakin päivänä kaksi. Yhtäkkiä se vaihtuu erityisen heikkona hetkenä pieneen pussiin irtokarkkeja, ja seuraavana päivänä se pussi onkin isompi. Kunnes yhtäkkiä löydän itseni taas siitä tilanteesta, että kiskon turpaani sen 0,5-1kg karkkia joka ainoa päivä, ja jo pelkästään yhden välipäivän pitäminen pudottaa mielialan aivan pohjamutiin.

      Pystyn kyllä syömään herkkuja jos menen johonkin muualle, joten ravintolassa tai muualla iltaa istumassa kaveriporukalla voin herkutella, mutta kotiin en voi sokeriherkkuja ostaa tai yllä kuvattu tilanne on jossain kohtaa taas käsillä. Joskus sen eskaloitumiseen voi mennä hyvinkin pitkä aika, mutta aina jossakin kohtaa ollaan taas siinä pisteessä että missään ei ole enää mitään tolkkua.

      Pahinta on se, että ruuan kanssa minulta tuntuu ihan täysin puuttuvan se kyllästymisreaktio, mikä suurimmalla osalla ihmisistä löytyy. Voin ihan oikeasti syödä kuukausitolkulla tismalleen samaa ruokaa joka ainoa päivä, ja joka päivä se maistuu ihan yhtä hyvältä. Sama herkkujen kanssa; kun se putki lähtee päälle, voin syödä sen karkkikilon vuoden jokaisena päivänä ilman että tulee jotenkin sellainen tunne että mitta alkaa olla täynnä.

      Tämä ei onneksi koske minulla muuta syömistä kuin karkkia. Muuten pystyn kyllä nauttimaan ruuasta ilman hirveätä syyllistämistä, mutta sokeri on minulle se pahe, jonka kanssa olen joutunut toteamaan, että suhteeni siihen on niin vääristynyt että on vain turvallisempaa olla kokonaan ilman. Joillakin on sama suhde viinaan; ei vaan pysty ottamaan edes silloin tällöin pientä lasia punkkua, koska kohta se punkkulasi on kolme, ja sitten jossain kohtaa se onkin pullollinen jotain väkevämpää. On vain kerta kaikkiaan helpompaa lopettaa kokonaan, kuin käydä joka kerralla uudestaan se sama taistelu addiktion kanssa (etenkin kun häviän sen niin helposti). Aivoni ovat oikeasti koukussa sokeriähkyyn, ja se yksi patukka silloin tällöin syötynä vain herättää sen nälän siihen uudelleen. En saa siitä yhden kerran syödystä määrästä niin suurta tyydytystä, että se olisi sen riskin arvoista.

      • Halla | tuottaja

        Herkuttelu ei tosiaan ole ihan niin yksinkertaista kuin sen haluaisi olevan, eikä siihen ole sellaista one-size-fits-all -ratkaisua. Makeanhimo kuitenkin on yleensä monen tekijän summa.

        Upeasti oot tunnistanut omia “vaaran paikkoja” herkuttelun kanssa. Tuo lumipalloefekti on kyllä niin tuttu, etenkin juuri yksin asuessa, kun ei ole ketään ikäänkuin pysäyttämässä. Oon itse kokenut aina olevani todella hankalassa suhteessa makeisten kanssa. Enkä halua itseltäni niitä täysin kieltää ja se sallimisen kierre övereihin on todella helppo käynnistää. Siitä seuraa morkkis, josta seuraa överit.

        Mulle toi apua ravitsemusterapeuttimme Sannin, ilmainen Eroon makeanhimosta -luentosarja: https://www.maikkimarjaniemi.fi/eroon-makeanhimosta/

        Tunnesyömistä auttoi ymmärtämään lisää, kun kävimme haastattelemassa psykologi Katarina Meskasta, joka on erikoistunut tunnesyömiseen. Haastattelu löytyy tästä blogauksesta: https://www.maikkimarjaniemi.fi/sokerin-vai-selittelyn-makua/

        Jos nämä eivät ole jo tuttuja, niin suosittelen kovasti molempia.

        Vaikka mitään ihmeratkaisua ei olekaan, opein tunnistamaan niitä omia juttujani ja syitä siihen miksi herkutteluöverit tuntui aina vaanivan nurkan takana. Löysin itsestäni niin tunteiden tukahduttajan ja nälkään makeisten mässäilijän. Tuntuu erikoiselta pitää saavutuksena sitä, että meillä voi kotona olla makeisia, joita en sisäänhengitä heti kun sille mahdollisuus tulee. Tai että kaupassa käydessä joka kerta ei kurvaa (tai vähintään tee mieli) karkkihyllylle ennen kassaa.

        Olis kiva kuulla millasia ajatuksia Katarinan haastattelu tai Sannin luentosarja herättää, onko ne jo ihan tuttuja juttuja vai tuleeko sieltä uusia työkaluja makeanhimon ymmärtämiseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.