Kun käsi hamuaa karkkipussia tai suklaalevyä, huomaatko vetoavasi sokeririippuvuuteen? Onko sokeririippuvuutta olemassa ja miten se toimii? Tunnesyömiseen perehtynyt psykologi ja Pysäytä tunnesyöminen -kirjan vastikään julkaissut Katarina Meskanen valottaa videoilla tätä hankalana ja pelottavanakin pidettyä aihetta.
Lue tämä sivu loppuun ja saat 10 euron arvoisen edun ostaessasi Pysäytä tunnesyöminen -kirjan!
Sokeririippuvuus herättää paljon tunteita ja keskustelua, mutta sitä ei ole tästä huolimatta pystytty todistamaan objektiivisesti. Ilmiön olemassaoloa tukemaan nostetaan usein rotilla tai hiirillä tehtyjä eläinkokeita, joita ei kuitenkaan voi sellaisenaan soveltaa ihmisen käyttäytymiseen. Ihmisellä syömiseen liittyy myös morkkiksen ja syyllisyyden tunteita, joita ei taas sellaisenaan voi verrata rottien ja hiirien toimintaan. Sokeririippuvuuteen vetoaminen tarjoaa Meskasen mukaan alibin omalle syömiselle, sillä koetaan, ettei tilanteelle voi tehdä itse mitään, kun on riippuvainen. Sokeria itsessään pidetään myös riippuvuutta aiheuttavana, mutta mitään yksittäistä riippuvuutta aiheuttavaa ruoka-ainetta ei ole osoitettu olevan.
Meskanen huomauttaa, että myös hedelmät sisältävät sokeria, joka toimii vastaavalla tavalla muuttuen glukoosiksi ja toimien aivoissa polttoaineena. Kuitenkin esimerkiksi suklaan antaminen kapselina ei aiheuttaisi samanlaista mielihyvää kuin heroiinin antaminen kapselissa heroiiniriippuvaiselle.
Meskasen mukaan monelle äkillinen verensokerin nousu tuottaa voimakasta mielihyvää, mutta sen hakeminen itsessään ei täytä riippuvuuden kriteerejä. Herkkuhimo saattaa tuntua hyvinkin voimakkaalta, mutta kaikki himo ei ole riippuvuutta.
Ruokasuhteen pohja rakennetaan lapsena ja vanhemmat saattavat käyttää ruokaa herkästi palkintona tai rangaistuksena. Lasta kehotetaan syömään ruoka, jotta saa jälkkärin tai läksyt tehtyään voidaan saada palkintona jokin herkku. Päinvastoin herkkujen kieltämistä ja poisottamista käytetään rangaistuksena.
Meskasen mukaan kunnon ruuan syöminen ennen jälkkäriä on sinällään hyvä tapa, mutta ruokaan ei saisi yhdistää palkintoarvoa tai ansaitsemislogiikkaa. Tällöin herkut eivät nouse palkintopallille, eikä lapselle muodostu käsitystä, että täytyy tehdä jotain ansaitakseen herkut. Meskanen huomauttaa, että lapsena opittuja tapoja toistetaan usein aikuisuudessakin. Monet hänen keski-ikäisistä asiakkaistaan ovat kertoneet, että heitä on lapsena rakastettu ruualla. Meskasen mukaan ruokakulttuurissamme on mahtavaa, että vaikkapa hyvän ruuan tekemisellä osoitetaan välittämistä ja rakkautta, mutta näiden osoittamiseen täytyy tämän lisäksi olla muitakin keinoja. Näin herkut eivät muodostu palkinnoiksi eikä niiden syömiseen liitetä sääntöjen noudattamista.
Meskanen pitää myös niin kutsuttua alibin hankkimista tai selittelyä mielenkiintoisena ilmiönä. Syömiselle saatetaan hakea alibia sillä, että ruokaa vain ”maistellaan vähän” tai ”näin pientä ei lasketa”. Usein käytös ei ole edes täysin tietoista ja Meskanen on huomannut myös asiakkaidensa jättävän tällaiset pienet maistelut ruokapäiväkirjoistaan herkästi pois.
Alibin hankkimiseen ja selittelyyn liittyy myös niin sanotut viimeiset illalliset ja kaapin tyhjentämiset herkuista ennen sitä kuuluisaa maanantaita, jolloin herkut jäävät pannaan ja ruokavalio pistetään uusiksi…
Katarina Meskasen Pysäytä tunnesyöminen -kirja tarjoaa laajan paketin tietoa ja ajateltavaa kenelle tahansa syömisen tai tunteiden välisestä suhteesta sekä syömisen psykologiasta kiinnostuneelle. Jos painit jojoilun tai painonhallinnan kanssa, sinulla on hankaluuksia kehonkuvaan liittyen tai mietit, onko oma syömisesi ongelmasyömistä, saat kirjasta varmasti paljon irti! Kirja sisältää myös tehtäviä, joissa pääsee konkreettisesti työstämään omia ajatusprosesseja.
Entäpä jos läheinen tai tuttu kaipaisi apua näiden asioiden parissa? Yhtä lailla kirja soveltuu tietopaketiksi opettajalle, valmentajalle tai muulle henkilölle, joka haluaa auttaa ja ymmärtää läheistään hänen tilanteessaan.
Hanki itsellesi tai läheisellesi tämä mainio kirja!
Paina nappia ja lähetän ruokavalion sähköpostiisi heti!
Proteiinirahka, proteiinipatukka, proteiinivanukas… Kaupoissa riittää erittäin runsaasti valinnanvaraa erilaisiin proteiinituotteisiin. Onko maustettu proteiinirahka tai -patukka terveellinen vaihtoehto välipalaksi? Entä sopivatko ne säännölliseen käyttöön? Lue tästä
“Haluaisin pudottaa painoa, mutta elämä on nyt niin hektistä, etten ehdi liikkua tai ajatella terveellistä ruokaa… Teen sen sitten kun elämäntilanne on seesteisempi.” Kuulostaako tällainen
Ajatteletko, että rasvamaksa on vain runsaasti alkoholia käyttävien ihmisten ongelma? Näin ei ole, vaan ravitsemusterapeutti Sanni Massisen mukaan jopa miljoonalla suomalaisella on jo nyt ei-alkoholiperäinen
