Voiko juoksuharrastus olla hauskaa?

Juoksu! Se sattuu koipiin, hapottaa ja hengästyttää. Meno on kuin täillä tervassa. Miten juoksusta voi oppia nauttimaan? Kerron hieman omista juoksukokemuksistani, tekemistäni virheistä ja lopuksi annan juoksuvalmentaja Tiia Törrön vinkkejä lenkkeilyyn.

Minä ja juoksu

Aloitin juoksuharrastukseni rytinällä 12 vuotta sitten ensimmäisenä vaihto-opiskeluvuotenani Yhdysvalloissa. En ollut ikinä harrastanut hölkkää, mutta paikallisen opon painostuksesta löysin itseni läähättämästä koloradolaisen sokerijuurikaspellon laidalta elokuisessa 30-asteen helteessä. Muutaman viikon harrastin sitkeästi verenmaku suussa juoksemista muun crosscountry running –porukan kanssa. Joka kerta tuntui kuin olisi juossut Cooper-testin, vaikka muille harjoitukset olivat leppoisia hölkkälenkkejä. Ei jatkoon. Lopetin.

Kolmen vuoden päästä olin toipunut tästä traumasta ja köyhänä opiskelijana halusin edullisen, aikatauluihini sopivan liikuntaharrastuksen aikataulutettujen ryhmäliikuntatuntien lisäksi. Aloin hölkätä hissun kissun ympäri kuvankaunista Jyväsjärveä ilman älypuhelimen matkamittareita tai mitään muutakaan painetta vauhdista tai lenkin pituudesta. Etenkin syyspimeällä raittiissa ilmassa lenkit tuntuivat mukavilta kaiken sisällä istumisen ja liikkumisen tasapainona.

Mitä virheitä tein juoksuharrastuksessani

Juokseminen ei aina mennyt kuin siellä idyllisessä Strömsössä. 2010-luvun alussa oli muodikasta vältellä hiilihydraatteja ja samaa yritin itsekin. 15 kilometrin lenkit olisivat varmasti sujuneet kevyemmin, jos olisin tankannut koneeseen myös sopivan määrän hiilareita. Maikin sanoen: ”hiihtäjä hiihtää hiilareilla”, eli ei kannata pelätä niitä. Käytän verbiä ”yritin”, koska hiilarihimoissani vedin toisinaan pussin sipsejä ja toisen karkkeja ja sitten tunsin syyllisyyttä. Olisi kannattanut vain suosiolla nassuttaa niitä hyviä hiilihydraatteja.

Juoksin joskus myös liikaa. Osaksi siksi, että halusin, ja osittain sen takia, etten osannut levätä riittävästi. Parin vuoden harrastamisen jälkeen tein Italian helteissä kovalla asfaltilla pitkiä, 10-15 kilometrin lenkkejä useita kertoja viikossa. Yhdistin tämän työhön, jossa kertyi lähes 10 kilometrin edestä askelia päivittäin. Ei ollut hyvä tämäkään kombinaatio. Lopulta penikkakivut ja motivaationpuute aiheuttivat yli kolmen kuukauden totaalisen juoksutauon. Kannattaa siis muistaa huolehtia palautumisesta ja riittävästä kehonhuollosta.

Kolmas tekemäni virhe oli spartalaisen ankara suhtautuminen lenkkeilyyn. Juoksin kaatosateessa, helteessä ja naamakarvat (siis ripset ja kulmat) jäässä 30-asteen pakkasella. Raahasin itseni lenkille myös alipalautuneena ja väsyneenä. Mielestäni sään tai oman juoksufiiliksen ei tarvitse olla täydellinen, mutta tavallisen kuntoilijan ei myöskään tarvitse piiskata itseään loputtomiin ja sitä kautta hitaasti tappaa omaa liikuntainnostustaan.

 

Juoksuvalmentaja Tiia Törrön allekirjoittamat vinkit miellyttävään juoksuharrastukseen

  • Aloita maltillisesti ja varaa aikaa juoksukunnon kehittämiseen. Älä aseta itsellesi heti liian suurta tavoitetta luokkaa puolimaraton kahden kuukauden päästä.
  • Syö riittävästi, myös niitä hiilareita. Muista syödä välipala ja juoda riittävästi pari tuntia ennen lenkkiä. Huolehdi riittävästi ravinnosta ja nesteytyksestä myös lenkin jälkeen.
  • Harjoittele järkevästi ja huolehdi palautumisesta. Huomioi arjen kokonaiskuormitus ja esimerkiksi työstressin vaikutus.
  • Treenaa lihaskuntoa ja panosta myös kehonhuoltoon. Ilman kehonhuoltoa liikeradat alkavat helposti pienentyä ja sitä kautta juoksuasento huononee, mikä voi aiheuttaa rasitusvammoja.
  • Satsaa hyviin kenkiin. Asiantuntevan urheiluliikkeen myyjän kanssa valitut kengät maksavat itsensä kyllä takaisin. Hanki myös tukevat, juoksuun sopivat urheilurintaliivit.
  • Suosi pehmeää juoksualustaa, kuten pururataa, mikäli mahdollista. Vältä kaltevia juoksupintoja, kuten maantienlaitaan kulunutta polkua. Tasainen alusta on paras, eikä ole vaarallista, vaikka se olisi asfaltoitu kevyenliikenteenväylä.
  • Juoksu tärähdyksineen on aika rankka laji. Varsinkin harrastusta aloitellessa kannattaa huolehtia kevyistä venyttelyistä lenkin jälkeen, erityisesti jalkapohjat, pohkeet ja akillesjänteet huomioiden.
  • Tähtää toteuttamaan neljän P:n sääntöä, eli ”pitää pystyä puhumaan puuskumatta”. Juoksuharrastusta aloittaessa tämä ei välttämättä ole mahdollista, mutta pikkuhiljaa siihen tulisi pyrkiä. Vauhtikestävyyslenkit ovat sitten asia erikseen.

Jos vinkkilista aiheutti enemmän epätoivoa kuin innostusta, mutta haluaisit aloittaa juoksuharrastuksen turvallisesti, tule ihmeessä mukaan Juokse vitonen –kurssille!

Tiia ja Maikki opastavat muun muassa juoksutekniikassa, ruokailussa, kehonhuollossa, lihaskunnossa ja itsensä motivoinnissa, joten voit keskittyä itse asiaan eli lenkkeilyyn. Mikäli kävelylenkit sujuvat ja olet kiinnostunut aloittamaan juoksuharrastuksen, 10 viikkoa kestävän kurssin jälkeen pystyt hölkkäämään 5 kilometriä.

Vertaistukea juoksun riemuun ja tuskaan löytyy kurssilaisten suljetusta Facebook-ryhmästä, nähdään siellä!

PS. Kurssin jälkeen tarvitse jäädä yksin, sillä myös Juokse kymppi -kurssi julkaistaan pian 🙂

Leave A Response

* Denotes Required Field