30 päivän treenihaasteen hinta nousee pian!
”Mulla ei voi olla kotona mitään herkkuja varastossa, sillä syön kuitenkin kaiken heti kerralla. Makeanhimo on niin hillitön.” ”Ei yksi lakupötkö riitä mihinkään, pitää olla vähintään puoli pussillista!” Kuulostaako tutulta?
Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kolunnut pakastimesta vierasvarajäätelön tai syönyt 200 gramman irtokarkkipussin kerralla, vaikka suunnittelin pussin riittävän useampaan herkuttelukertaan. Yhden suklaapalan syöminen kahvin kanssa on kuulostanut suoranaiselta vitsiltä – yksikö pala muka vain! Mielellään vähintään 100 grammaa.
Nykyään olen kuitenkin kokenut varsinaisen valaistumisen: vielä näin helmikuussakin kaapissani on joulusuklaita, eikä minulla ole pakottava tarve syödä niitä sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Joskus suklaakaapilta poissa pysyminen vaatii hieman itsekuria, mutta pääsääntöisesti itsekurin rooli on aika pieni.
Tässä blogitekstissä jaan sekä omia että Maikin ja tiimimme ravitsemusterapeutin Sannin vinkkejä makeanhimosta eroon pääsemiseksi. Satunnainen herkuttelu silloin tällöin on aivan ok, mutta jos koet makeanhimon pitävän sinua otteeseen ja karkinsyönti karkaa usein käsistä, kannattaa lukea eteenpäin!
[et_bloom_inline optin_id=”optin_10″]
Ravitsemusterapeuttimme Sannin mukaan sokeri ei aiheuta huumeriippuvuudenkaltaista riippuvuutta, sillä emme himoitse puhdasta sokeria, vaan nimenomaan erilaisia makeita herkkuja. Monilla säilyy kotona kaapissa leivontaan tarkoitettu sokeripussi, mutta suklaa tai keksit häviävät omista varastoista sukkelasti.
Psykologi ja Pysäytä tunnesyöminen -kirjan syksyllä julkaissut Katarina Meskasen mukaan monelle äkillinen verensokerin nousu tuottaa voimakasta mielihyvää, mutta tämän mielihyvän hakeminen itsessään ei täytä riippuvuuden kriteerejä.
Herkkuhimo saattaa tuntua hyvinkin voimakkaalta, mutta se ei ole fysiologista riippuvuutta. Meskasen mukaan suklaan antaminen kapselina ei aiheuttaisi samanlaista mielihyvää kuin heroiinin antaminen kapselissa heroiiniriippuvaiselle.
Ruokasuhteen pohja rakennetaan lapsena ja vanhemmat saattavat käyttää ruokaa herkästi palkintona tai rangaistuksena. Lasta kehotetaan syömään ruoka, jotta saa jälkkärin tai läksyt tehtyään voidaan saada palkintona jokin herkku. Olemme käsitelleet tunnesyömistä aiemmin tässä postauksessa.
Meistä varmaan jokainen tietää sen tuntee, kun vaeltaa nälissään ruokakaupan käytävillä ja tekee mieli ostaa irtokarkkilaarit tyhjiksi. ”Älä mene nälkäisenä ruokakauppaan” on klassinen ja sangen toimiva ohje. Kun verensokeri on alhaalla, nopea energia ja niin sanotut höttöhiilarit houkuttelevat eniten.
Mutta entä kun on kotona ja juuri syönyt kunnollisen aterian, mutta silti tekee mieli makeaa? Kohtuullinen herkku silloin tällöin esimerkiksi pari kertaa viikossa ei ole haitallista tai tuhoa terveellisiä elämäntapoja. Joustavaan syömiseen ja rentoon ruokasuhteeseen mahtuu siis myös herkkuja.
Kun sallit arkeesi pieniä herkkuhetkiä, rakennat ravitsemusterapeutti Sannin mukaan samalla neutraalia suhtautumista herkkuja kohtaan. Yhden suklaapalan syöminen ei aiheuta morkkista ja ”kaikki on pilalla, sama syödä koko levy” –sokeriövereitä.
[et_bloom_inline optin_id=”optin_10″]
Pyritkö syömään mahdollisimman terveellisesti mutta kevyesti, kenties hiilihydraatteja vältellen? Oma makeanhimoni oli kovimmillaan 2010-luvun alussa, kun hiilareiden vältteleminen oli hyvin muodikasta. Jätin ne omaltakin lautaselta suureksi osaksi pois, vaikka arki oli hyvin aktiivista ja kestävyysliikuntaa melkein päivittäin.
Söin paljon kasviksia ja proteiinia, sekä maltillisesti rasvaa ja hiilareita. Olin tietämättäni koko ajan pahasti miinuskaloreilla, vaikka olin hoikka ja liikunnallinen. Tämä niukistelu ajoi välillä syömään kasapäin herkkuja jopa sellaisina päivinä, kun en ollut juuri liikkunut, mutta kuitenkin syönyt runsaasti ja tasaisesti. Nälkäinen en siis ollut juuri sinä päivänä, joten en osannut arvella herkkuhimon kuitenkin olevan nälkää.
Jälkikäteen tajuan kroppani olleen niin sanotussa nälkävelassa. Jos koko ajan niukistelee ruuasta, pidemmässä kaavassa ei mitenkään selviä sillä, että silloin tällöin saa riittävästi energiaa tavallisesta ruuasta. Tämä kostautui jatkuvana makeanhimona, joka oikeasti oli nälkävelkaa. Aivan kuten vuosien huono nukkuminen ei kuittaannu yhdellä tai kahdella hyvin nukutulla yöllä, vaan pitkittyneestä väsymyksestä palautuminen vie pidempään.
Saatoin himota pastalautasta, perunamuusia tai muuta ihan tavallista kotiruokaa, jonka olin itseltäni kieltänyt. Söin kuitenkin himoitsemani ruuan sijaan karkkia! Ajattelin, että jos kerran hiilareita syön, niin parempi syödä ne sellaisesta lähteestä, joka aiheuttaa enemmän mielihyvää kuin tuikitavallinen pasta. Eli pussi karamelleja tänne kiitos!
Näin jälkikäteen ajatellen tämä ajattelumalli kuulostaa aivan käsittämättömältä. Toisaalta säännölliset herkkuöverit ja kiitettävän huono nälänsietokyky pelastivat minut luultavasti pahalta säästöliekiltä. Ajauduin sipsipussille ja jäätelöpaketille niin usein, etten missään vaiheessa päässyt laihtumaan liikaa ja juoksulenkitkin sujuivat ihan hyvin, kun herkkusessiot tankkasivat hiilarivarastot täyteen.
Sanomattakin selvää, että ei ole elimistölle sama, mistä hiilarit tulevat. Karkki ja täysjyväpasta eivät todellakaan ole samanveroisia lähteitä. Hallitsemattomassa makeanhimossa – eli tosiasiallisesti nälkävelassa – pahinta oli tunne, että oma syöminen ei ole hallinnassa.
Makeanhimoa vastaan taistelu, herkkuövereistä seuraava huono olo ja ennen kaikkea morkkis veivät järkyttävän paljon aikaa ja energiaa opiskeluista, ihmissuhteista ja ylipäänsä elämästä nauttimisesta.
Nykyään voin sanoa olevani aika zen makeanhimon kanssa. Pieni määrä riittää. Jos joskus väsyneenä, nälkäisenä, hormonipäissään tai ihan vain ajatuksissaan herkkuja menee reilunpuoleinen annos, en tunne siitä tunnontuskia. Tiedän, että sama himo ei vaivaa joka päivä ja putki ei niin sanotusti jää päälle.
Voitko samaistua kokemukseeni?
Maikin mukaan suurin osa sokerikoukuista on purettavissa oikeanlaisella ateriarytmillä: syödään tarpeeksi, säännöllisesti ja sopivassa suhteessa eri ravintoaineita. Lisäksi kun arkiruoka on hyvää, ei mielitekojakaan tule niin usein. Allekirjoitan tämän kohdallani sataprosenttisesti ja korostan kohtaa ”syödään tarpeeksi ja sopivassa suhteessa eri ravintoaineita”.
Myös Maikki haluaa auttaa sinua pääsemään irti sokerikoukusta ja makeanhimosta. Hän on tehnyt tämän ilmaisen videosarjan yhdessä tiimimme ravitsemusterapeutin Sannin kanssa.
[et_bloom_inline optin_id=”optin_10″]
Kun ymmärrät mistä makeanhimo johtuu, sinun on helpompi korjata omaa käyttäytymistä ja ruokailutottumuksia. Siten pääset eroon makeanhimosta ja teet ruokavaliostasi terveellisemmän, monipuolisemman ja tasapainoisemman.
Kuten todettua, makeanhimon torjuminen ei ole itsekurin varassa pinnistelyä.
Eroon makeanhimosta -videosarja sopii sinulle erityisen hyvin, mikäli makeanhimo puskee päälle erityisesti iltaisin tai himoitset makeaa aina tiettyyn aikaan päivästä tai tietyssä tilanteessa.
Suosittelen videosarjaa, mikäli olet yrittänyt vähentää makean syömistä tiukoilla herkkulakoilla tai tiettyjen ruokien kieltämisellä. Tavalliset ruoat, kuten marjat ja hedelmät, eivät ehkä maistu sinusta enää makeilta. Käytät paljon keinomakeutettuja tuotteita, esimerkiksi limsoja, rahkoja tai jogurtteja. Jos jokin näistä kohdista kuulosti tutulta, saat minikurssista varmasti uusia oivalluksia!
SUPERALE on syksyn suurin ale, jolloin kaikki kurssit ja e-kirjat ovat puoleen hintaan. Lisäksi kirjat ja treenivälineet saa alehinnoin!
Saat alennuksen koodilla: SUPER
Proteiinirahka, proteiinipatukka, proteiinivanukas… Kaupoissa riittää erittäin runsaasti valinnanvaraa erilaisiin proteiinituotteisiin. Onko maustettu proteiinirahka tai -patukka terveellinen vaihtoehto välipalaksi? Entä sopivatko ne säännölliseen käyttöön? Lue tästä
“Haluaisin pudottaa painoa, mutta elämä on nyt niin hektistä, etten ehdi liikkua tai ajatella terveellistä ruokaa… Teen sen sitten kun elämäntilanne on seesteisempi.” Kuulostaako tällainen
Ajatteletko, että rasvamaksa on vain runsaasti alkoholia käyttävien ihmisten ongelma? Näin ei ole, vaan ravitsemusterapeutti Sanni Massisen mukaan jopa miljoonalla suomalaisella on jo nyt ei-alkoholiperäinen
