Miten aloittaa vaellusharrastus?

Kutkuttaako ajatus lähteä syksyn korvilla kokeilemaan miltä vaellus tuntuu, mutta urbaanissa ympäristössä kasvaneena kynnys lähteä metsään yöpymään tuntuu korkealta? Miten siellä pärjää ja onko pakko investoida käytetyn henkilöauton verran varusteisiin?

Jos metsä on aivan suuri tuntematon, kannattaa retkeilyyn tutustuminen tehdä helpolla päiväpatikalla. Aivan kuten juoksua aloitellessa ei kannata heti lähteä puolimaratonille, ei myöskään aloittelevan vaeltajan kannata heti suunnata HC-reitille, jossa pitäisi ylittää jokia rinkka selässä kahlaten.

Kotia lähinnä sijaitseva kansallispuisto toimii hyvänä tutustumisympäristönä. Ensimmäisestä vaelluspäivästä kannattaa pedata miellyttävä kokemus menemällä niin sanotusti hyvän sään aikana ja panostamalla eväisiin, sekä mukaviin kenkiin.

Yön yli metsään

Päiväreissulla viihtyy varmasti suurin osa, mutta miten siellä metsässä voisi yöpyä matalalla kynnyksellä? Hellekesää lukuun ottamatta jonkinlaiset nukkumisvarusteet ovat aika välttämätön hankinta, eli makuupussi ja –alusta olisi hyvä olla. Itse olen pärjännyt muutaman kympin pussilla ja ohuella vaahtomuovialustalla, mutta jos vaellusharrastuksesta povaa pitkäaikaista, suosittelen kyllä satsaamaan kerralla hieman enemmän.

Varusteita voi myös kysyä lainaan/vuokrata tutuilta tai kavereilta, varsinkin jos ei ole heti aivan varma uuden harrastuksen jatkuvuudesta. Vaelluskenkiä ei oikein voi lainata ja hyvien kenkien löytämiseksi kannattaa kysyä myyjän apua ja valmistautua sijoittamaan niihin hieman. Se kuitenkin kannattaa, sillä märillä ja hiertävillä kengillä matkanteko loppuu todella lyhyeen!

Henkistä tukea, vinkkejä ja vaikkapa vaellusseuraa voi etsiä Facebookista esimerkiksi Outdoor siskot –ryhmästä. Nimensä mukaisesti kyseinen ryhmä on tarkoitettu naisille, mutta Retkipaikka – luontoseikkailijoiden ja retkeilijöiden kohtaamispaikka –ryhmään ovat tervetulleita kaikki. Myös Vaellusseuraa-ryhmään voivat liittyä niin miehet kuin naisetkin.

Laavuilla ja autiotuvissa saa yöpyä Suomessa maksutta, mutta teltta olisi hyvä olla sen varalta, ettei tupaan mahdukaan. Kiitos jokamiehenoikeuksien, lyhytkestoinen telttailu on ok melkein missä vain, kunhan pitää riittävän etäisyyden asutukseen. Kansallispuistoissa telttailu on kuitenkin sallittu vain merkityillä telttapaikoilla. Mainio sivusto retkeilyharrastuksesta kiinnostuneelle on Luontoon.fi –sivuston Retkeilyn ABC.

Esimerkiksi Uudessa Seelannissa hommat toimivat hieman eri tavalla ja tietyillä vaellusreiteillä joutuu maksamaan jopa useita kymppejä teltan pystyttämisen ilosta. Kansallispuistossa kiertää vartijoita, jotka sakottavat, jos yrittää telttailla pummilla. Jokamiehenoikeudet ovat aika uniikki keksintö ja niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Mitä vaelluksella syödään?

Yhden yön reissulla pärjää mainiosti ilman retkikeitintä ja kaasupulloa. Aamulla voi ottaa mukaan jäädytetyn vesipullon, joka toimii ensin kylmäkallena pitäen lounaan viileänä. Sulaneen veden voi myöhemmin juoda. Evääksi voi ottaa melkein mitä vain, sillä päiväreppu harvemmin tulee liian painavaksi pelkistä ruoista. Muista kahvi ja kysy mummulta vinkit nokipannukahvin keittoon!

Olen itse tehnyt vain yhden hieman pidemmän vaelluksen, 60 km Hetta-Pallas –reitin. Sen suosituspituus on 3-4 yötä, mutta pitkäkoipisina kävelyn ystävinä lompsimme sen kaverini kanssa kahdessa päivässä viettäen siis yhden yön kodassa reitin puolivälissä. Parhaiksi retkimuoniksi osoittautuivat puuro, pähkinät ja kuivahedelmät, tonnikala ja pussipastat, proteiinipatukat, sekä hedelmät ja helposti syötävät kasvikset, kuten kirsikkatomaatit. Alkusyksy on otollista aikaa retkeilyyn siinäkin mielessä, että reitiltä saattaa hyvinkin löytyä marjoja välipalaksi ja puurokulhoon.

Miksi ihmeessä lähteä korpeen tallustelemaan?

Niin sanottu eräjormailu ole ole kaikkien pala kakkua, mutta se on selvästi nousussa varsinkin nuorten kaupungissa kasvaneiden aikuisten parissa. Ehkä me kolmenkympin hujakoilla olevat, runsaasti aikaa tietokoneiden ja älylaitteiden parissa käyttävät kaupunkien kasvatit todella kaipaamme toisinaan täydellistä offline-aikaa. Terveydestä huolehtiminen on suorastaan trendikästä ja metsässä oleminen on terveysteko!

Olen itse pitänyt aina suomalaisesta luonnosta, mutta varsinkin ulkomailla asuminen on lisännyt sen arvostusta entisestään. Hyvänä ohjenuorana sopivaan käyttäytymiseen toimii vapaasti käännetty sanonta ”Jätä jälkeesi vain jalanjälkiä, ota mukaasi vain valokuvia” – jälkimmäisestä voi siinä mielessä tinkiä, että esimerkiksi marjojen poimiminen on meilläpäin aivan sallittua. 🙂

Kerro kommenteissa, mikä on ollut sinun paras vaelluksesi, vai oletko enemmän kaupunkimaisemien ystävä!