Joulu lähestyy ja media on pullollaan vinkkejä siihen, miten et liho jouluna; ja toisaalta toitotusta siitä, kuinka sillä ei niinkään ole väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan sillä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä. Jouluna saa syödä!
Mitäpä jos… aina saisi syödä? Kuulostaa vallankumoukselliselta ja herättää nopeasti ajatuksen siitä, että jos sallisi itselleen kaikenlaisen syömisen, paisuisi kuin pullataikina, ja se jos mikä olisi hyvinvoinnista kaukana. Kuitenkin terveeseen ruokasuhteeseen kuuluu joustavuus ja sallivuus.
Tämä ei tarkoita sitä, että syö yhden konvehdin napattuaan samaan konkurssiin koko rasian, vaan sitä, että kun kielletyn hedelmän vetovoimaa ei ole, konvehteja voi hyvällä omatunnolla silloin tällöin napata muutaman.
Kun ruokasuhteeseen ei kuulu joustavuutta vaan näkee ruoan ainoastaan ravintona, unohtaa nopeasti, mitä herkut oikeasti ovat. Eivät ne ole vain epäterveellisiä sokerimyrkkypalloja, vaan pieniä nautinnon hetkiä, sosiaalisia tilanteita, kulttuuria ja perinteitä.
Silloin kun ruokavalio on pääasiallisesti ravinteikasta, terveellistä ruokaa, herkkuihin voi hyvillä mielin suhtautua tällä tavoin ja sallia niistä nauttimisen itselleen.
Herkullista, rauhallista ja nautinnollista joulua!
PS. Tästä ja tästä postauksesta löydät herkullisia kasvisruokia joulupöytään.
Paina nappia ja lähetän ruokavalion sähköpostiisi heti!
Käyt kävelylenkeillä, syöt monipuolisesti ja pidät itsestäsi muutenkin huolta. Silti saatat huomata, että vyötärölle kertyy aiempaa helpommin rasvaa, lihakset eivät tunnu yhtä vahvoilta ja ryhtikin
HIIT-treeni on monelle jo vanha tuttu. Syke ylös, pieni palautus ja taas mennään. Oletko kuullut sen napakammasta serkusta, SIT-treenistä? SIT tulee sanoista Sprint Interval Training.
Kun neljäkymppiä tulee mittariin, treenistä alkaa yhtäkkiä tulla yllättävän monimutkaista. Ainakin jos somea on uskominen. HIIT nostaa kortisolia. Juoksu kuormittaa liikaa. Keskiraskaita lenkkejä pitäisi välttää.
